Lönnrotin soutajattaret

Kun Elias Lönnrot oli ensimmäisellä runonkeräysmatkallaan kevätkesällä 1828 viettänyt häntä kovasti miellyttäneen viikon Rantasalmen säätyläisten vieraana, hän kertoo muistelmissaan kävelleensä Haukiveden rannalle Mustalan kylään tarkoituksenaan päästä Haukiveden yli Kesälahden Hummovaaraan Juhana Kainulaista laulattamaan. Onnen myötämöisen avustamana selvisi, että Lönnrot oli tullut Asikkalan kylässä olleeseen Mustolan taloon kyytiä kysymään. Lönnrot jatkaa näin:

”Kuljettuani peninkulman saavuin Haukiveden rannalla olevaan Mustalaan. Koska minua ei huvittanut tällä jalkamatkallani käydä maamme kaupungeissa, valitsin Kerimäelle tullakseni matkan Haukiveden poikki. ... Matka Haukiveden yli vastakkaiselle rannalle oli 1 ¼ peninkulmaa ja talon molemmat miniät suostuivat rupeamaan soutajikseni 1 ruplasta, 75 kopeekasta. matkalla toinen soutajattarista, joka oli jotenkin puhelias, kertoi, että hän usein Ruotsin vallan aikana oli soutanut järven yli matkustavaisia hevosineen ja kaluineen. Täytyi näet Savonlinnan ollessa Venäjän vallan alaisena välttääkseen hankaluuksia passien täyttämisessä sekä muita esteitä, joita matkustaja vieraassa valtakunnassa kohtaa, kulkea 1 ½ peninkulmaa Haukiveden yli matkustaessaan Kerimäelle ja kauempana oleviin silloisiin Ruotsin alle kuuluviin karjalaisiin pitäjiin.
Soutajattareni kertoi minulle lisäksi eräästä matkastaan Kesälahdelle eikä antanut minulle mitään hyviä ajatuksia karjalaista, joita hän kuvaili raaoiksi ja säädyttömiksi kuin heitä syntymäseudullani tavallisesti luullaan. Kävisi liian pitkäksi tämän hänen matkansa aiheesta ja siihen yhtyneistä seikkailuista, joita hän minun ratokseni kertoi melkein koko ajan, minkä olimme järvellä. Tahdon ainoastaan mainita, että hän alussa sanoi: ”Ei kukaan ihminen uskoisi, että nainen, joka minä olen, rohkenisi lähteä niin pitkälle matkalle.” Tein tästä johtopäätöksen, että Savon ja Karjalan naisten arvatenkin on pysyminen yhtä kauniisti kotoisissa askareissaan kuin miehet laajalti matkustelevat.” Näin siis Elias Lönnrot.

Mustola oli Gustafsson-suvun kantatalo. Soutajattaret olivat Gustaf Gustafssonin vaimo Anna Erotar, se suulas, ja Anders Gustafssonin vaimo Maria Nykätär.

Ruotsin ja Venäjän raja jakoi 1700-luvulla suomalaiset kahteen ”leiriin”. Karjalan ystävänä tunnettu Lönnrotkin joutui toteamaan sen vihamielisyyden, jota isovihan, pikkuvihan ja rajakahakoiden seurauksena Ruotsin Suomessa tunnettiin rajantakaisia karjalaisia kohtaan.